Koti
Ylös
Merkki- ja kirjatilaukset
Historiasivut
Johtokunta
Säännöt
Kuvia
Kokouspöytäkirjat
Liity jäseneksi
Jäsenmaksu
Joensuu 2010
Tuusula 2013

Sukuseura Facebookissa

Päivitys 23.11.2013

 

Näin se tehtiin Kannonkoskella:

Sukujuhlan tunnelmissa vielä kerran

 Ritva Kotilainen

Kotilaisten vuosituhannen viimeinen valtakunnallinen kesätapahtuma järjestettiin Kannonkoskella 12.–13. kesäkuuta 1999. Kolme vuotta aikaisemmin Vantaalla Kannonkosken ja Kivijärven Kotilaiset olivat voimainsa tunnossa vakuuttuneet selviävänsä järjestelyurakasta ja toivottivat ilomielin suvun jäsenet Keski-Suomen upeisiin maisemiin.

Jo tuolloin juhlan tapahtumapaikaksi suunniteltiin Kannonkosken ylpeyttä, Piispalan kurssi- ja leirikeskusta, jonka ympäristöstä ei ainakaan Suomen luonnon rikkautta ja kauneutta tulisi puuttumaan.

Sukukokousajan lähestyessä huomasimme, että edellisen kokouksen lupaus olisi nyt sitten vain lunastettava, joten kaikkia järjestelyalueen Kotilaisia kutsui työ – mukava mutta haastava.

Järjestäjinähän halusimme toki tarjota vieraillemme parasta, kuten kelpo isäntäkin tekee. Tiesimme, että meillä olisi olemassa mitä oivin paikka sukukokoukselle, ja ohjelmakin päätettiin rakentaa mahdollisimman kotikutoiseksi Sydän-Suomen pienen paikkakunnan malliin.

Perhosia luonnossa ja vähän myös vatsassa

Ounastelimme, että luonnon kaikenlainen anti olisi tuolloin parhaimmillaan, joten sitä saattaisimme hyödyntää vieraittemme iloksi. Koimme, että paras, minkä voimme vieraillemme tarjota, on aivan meidän lähellämme.

Monenlaiset etukäteisjärjestelyt lippuineen ja lappuineen sekä pikkukokouksineen ja tapaamisineen siivittivät meitä järjestäjiä näin suvun kesätapahtuman tunnelmiin.

 Kesäkuun toisen viikon lopulla olimme sitten valmiit ottamaan kaukaisetkin vieraamme vastaan.

Vaikka kesäisessä säässä pörräsivät monenlaiset perhoset ja pikkuhyönteiset, niitä pörräsi varmasti monen sukulaisen vatsassakin. Lauantai-iltapäivällä alkoi saapua ensimmäisiä vieraita, joista leirikeskus pihapiireineen vähitellen täyttyi.

Iloiset jälleentapaamisen tunnelmat näkyivät vieraitten kasvoilta ja kuuluivat kielenkannoilta. Kaukaisimmat suomalaiset suvun jäsenet tulivat Kittilästä asti, mutta pisimmän matkan sukujuhlaan olivat taittaneet kanadalaiset vieraamme.

Sukujuhla alkoi tulokahvilla. Sen jälkeen oli tervetulotilaisuus, joka alkoi Antti-Pekka Kotilaisen soittamalla fanfaarilla ja jatkui edelleen Antin lasten musiikkiesityksillä, jotka toivat kesäisen tuulahduksen sisätiloihinkin. Tilaisuuden juontajana ja tervetulleeksi toivottajana toimi reippaaseen tyyliinsä Jorma Kotilainen. Jo nyt huomasimme voittaneemme vieraittemme sydämet, joten tästä oli hyvä jatkaa.

Päätökset nuijittiin ja huovit hukutettiin

Ohjelman jälkeen pidettiin virallinen sukukokous, jonka jälkeen Heimo Kotilainen esitti suvun historiikin. Kokoussalin olivat koristelleet kesäisen vihreillä koivuilla ja kukka-asetelmilla monissa muissakin järjestelyissä mukana olleet Aino ja Jukka Kotilainen sekä Kaija Kotilainen.

Herkullisen päivällisen jälkeen iltaa jatkettiin Kivijärven kauniilla hiekkarannalla. Aluksi nähtiin Mikko Kotilaisen ohjaama näytelmä Huovien hukuttaminen. Taisi siinä joku huovi saada oikein kylmän kylvyn – alkukesäinen järvivesi ei liene vielä hemmotellut pulahtajaansa.

Kukas paremmin osaisi laulaa kuin Kotilaiset!

Ilta jatkui musiikin ja vapaan seurustelun parissa. Kielenkannat irtosivat tuttujen kansanlaulujen laulantaan ja tarinan iskentään. Lauri Kotilainen esimerkiksi kertoi tarinoita matalan torpan asukeista, jotka joutuivat tyytymään vain lahnan ja vesirieskan syöntiin, kun muuta ei äiti sopinut pirtissä paistamaan. Samainen väki sai nukkua yönsäkin jokaisen oma korva tyynynään, minkä takia porukka kantaa tarinan mukaan nykyisin muita hörömpiä korvia.

Välillä myös Antin tytöt lauloivat. Jorman jämäkkä juonto esilaulamisineen piti ohjelman – ja väen – hyvin koossa. Tarinointi ja laulanta toki vaatii veronsa, joten onneksi oli varattu myös makkaraa, jota jokainen halukas sai paistaa ihka oikealla, ilmiliekeissä olevalla nuotiolla – tai hiilloksella. Kesäinen sää pani kyllä parastaan: järvenpinta helmeili ilta-auringossa ja kesän vehreyteen puhjennut luonto sekä luonnonäänet lintujen sirkutuksineen rauhoittelivat vieraitten ja järjestäjien kiireisiä mieliä.

Yhdessäolo oli rentouttavaa ja virkistävää monin tavoin. Valoisaa kesäiltaa olisi voinut jatkaa pitempäänkin – taisipa joku jatkaakin – mutta seuraavana päivänä oli suunniteltu jo aamusta lähtö Kivijärvelle.

Sukupuu muistuttaa meistä jälkipolville

Sunnuntaiaamuna aamupalan jälkeen monta pikkuautollista ja kaksi linja-autollista suvun jäseniä suuntasi Kivijärven kirkkoon, jossa Antti Kotilainen piti aamuhartauden. Sen jälkeen laskettiin seppele sankarihaudalle, jonka ääressä Leo Kotilainen piti isänmaallisen puheen.

Seuraavaksi ohjelmassa oli paljon puhutun sukupuun istuttaminen Kivijärven Lahdenperälle Ruusuvirran Jukan maille. Terhakan kuusentaimen suvulle lahjoittivat Annikki ja Mikko Kotilainen. Näin sukupuun kasvumahdollisuudet lienevät mitä parhaimmat. Sukupuun istutuksen yhteydessä Heimo jatkoi vielä suvun mielenkiintoisten vaiheitten muistelua.

Maittavalle lounaalle palasimme takaisin Kannonkosken Piispalaan. Sitten olikin päätöstilaisuuden ja hyvästelyjen aika. Lopputilaisuudessa julkistettiin sukuseuran viiriäänestyksen tulos. Useasta suvun jäsenten tekemästä viiriehdotuksesta suosituimmaksi valittiin Vesa Kotilaisen suunnittelema viiri, jonka aiheena oli fraktuurakirjain k, kultaiset tähkäkaaret ja nuottiavain. Viiri kuvastaa näin symbolisestikin hyvin Kotilaisille tärkeää perinteiden vaalimista ja musikaalisuutta.

Tapaammeko taas vuonna  2002 Savonlinnassa?

Lähtötilaisuudessa teimme yhteenvetoa sukujuhlan annista ja yhteinen ajatuksemme oli, että kokoontuminen oli ollut antoisa ja ehkä useille ikimuistettavakin. Kuulimme vielä pianomusiikkia, jota esittivät Marjukka ja Eveliina Kotilainen sekä pianotaiteilija Lü Tarvainen.

Järjestäjinä olimme tyytyväisiä ja rohkeasti uskallan väittää, että vieraamme olivat vielä asteen tyytyväisempiä. Olivathan he saaneet kokea jälleen jotain sellaista, mikä meille on jokapäiväistä mutta mitä esimerkiksi moni kaupunkilainen sisimmässään kaipaa.                  

Saimme kutsun kolmen vuoden päästä kokoontua Savonlinnaan, jossa lienee jälleen uusi mieliin painuva sukujuhla. Elämä on lähtemistä ja tulemista, sanotaan. Tiedämme, että kokoontuminen ja yhteinen mukava on aina pienen tauon jälkeen taas antoisaa. Jäämme siis odottelemaan seuraavaa yhteistä valtakunnallista tapaamista.

 Sukujuhlaa muisteli Kannonkoskella Enojärven rannalla 17. syyskuuta 2000 Ritva Kotilainen.